Sari

Yhteystiedot

 sari(at)p4k.fi
+358 40 55 99 330

(at) = @
 

 Jäsenenä 

Kouluttajana

  • Talvesta 2008 alkaen kouluttajana Pohjois-Karjalan Kanakoirakerhossa
  • Kesällä 2007 Uudenmaan kanakoirakerhossa
  • Vuosien 2005 ja 2006 aikana useilla kaikenkarvaisille koirille tarkoitetuilla arkitottelevaisuus- ja pentukursseilla yksityisessä koirakoulussa Helsingissä

Viralliset koiramaiset pätevyydet

  • Kennelliiton tottelevaisuuskoulutusohjaaja kevät 2007
  • Kasvattajan peruskurssi kevät 2008
  • Koetoimitsija 1 -kurssi talvi 2009
  • Koetoimitsija 2 -kurssi KAER talvi 2009

Luottamustoimet

  • Pohjois-Karjalan Kanakoirakerhon hallituksen jäsen 2008-
  • Pohjois-Karjalan Kennelmiesten johtokunnan jäsen, sihteeri 2009-

Historian lehtien havinaa

    Eläimet ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Jo pienenä tyttönä kävin hoitamassa pappani suomenhevosia ja koulutin innolla mammani saksanpaimenkoiria. Hevoshulluuteen kuului ratsastuksen lisäksi myös oma hoitohevonen, lukemattomat talleilla vietetyt tunnit ja harrastuksen hiipuminen aikanaan. Hevosista siirryin pienempiin nelijalkaisiin, eli marsuihin.


    Labradorinnoutaja Arttu
    90-luvulla perheeseemme hankittiin musta labradorinnoutaja. Artun kanssa innostuin perehtymään noutajien alkuperäiseen käyttötarkoitukseen noutajien metsästyskokeiden kautta. Arttu sai riistaa ihmeteltäväkseen ensimmäisen kerran vasta 2-vuotiaana mutta jo samana kesänä se läpäisi noutajien taipumuskokeen ohjauksessani ensimmäisellä yrittämällä. Valitettavasti Arttu alkoi pikku hiljaa reagoida laukauksiin. Lopulta oltiin siinä pisteessä, että se pakeni paikallaolosta pienen matkan päähän ampujasta laukauksen kuultuaan. Tällaiseen tilanteeseen päättyi myös meidän ensimmäinen alo-luokan startti. Laukauskestävyyden kehittäminen esimerkiksi siedättämällä ei tuntunut mielekkäältä ja inhimilliseltä vaihtoehdolta koiran näkökulmasta vain harrastuksen vuoksi. Kipinä metsästykseen, metsästyskoiriin ja niiden kouluttamiseen oli kuitenkin syttynyt.

    Metsästäjätutkinto vuonna 1999
    Heti lukion jälkeen olin töissä noin 4 kuukautta saksanpaimenkoirakennelissä kenneltyttönä. Vuonna 1998 aloitin riistanhoitopainotteisella metsätalouden perustutkinto-linjalla. Opintojen alkuvaiheessa suoritin myös metsästäjätutkinnon. Oli aika hankkia ensimmäinen metsästyskoira. Saksanseisojia olin ihaillut jo jonkin aikaa, mutta pitkäjalkaisen saksalaisen hankkiminen opiskelijan epävarmaan ja liikkuvaiseen arkeen vailla omaa autoa ei tuntunut järkevältä ajatukselta. Koska saksalaiset rodut ovat aina viehättäneet minua, päädyin hankkimaan lyhytjalkaisemman saksalaisen, eli karkeakarvaisen mäyräkoiran. Yhteinen arki Alman kanssa alkoi kesällä 1999. Suomenpystykorvan sanotaan olevan kaiken viljan koira, minulle mäyräkoira Alma on ollut se kaiken viljan koira. Se on haukkunut metsäkanalintuja puuhun, karkottanut niitä lentoon, noutanut, ollut sorsakoirana, tehnyt luolakoiran hommia, ajanut jänistä, valkohäntäpeuroja ja hirviä sekä kiusannut kissoja, jäiköhän jotain mainitsematta?

    Muutto Joensuuhun
    Valmistuin metsuriksi vuonna 2000 ja samana vuonna minut valittiin opiskelijaksi Joensuun yliopiston metsätieteelliseen tiedekuntaan. Liityimme Alman kanssa heti tiedekunnan opiskelijoiden metsästysseuraan ja osallistuimme toimintaan aktiivisesti. Heikin kanssa tiemme kohtasivat heti seuraavana vuonna. Kukapa olisi voinut vastustaa miestä, joka omisti karkeakarvaisen saksanseisojan. Ensimmäistä kertaa istuimme yhdessä sorsapassissa ja kuljimme metsäkanalintujahdissa syksyllä 2001.
    Vuonna 2002 hankimme ensimmäisen yhteisen karkeakarvaisen saksanseisojanartun Ruskan. Kun Ruskaa koulutettiin toimivaksi kanakoiraksi, tulivat pohjoiskarjalaisten metsien lisäksi tutuiksi Pohjanmaan aakeat laakeat pellot ja Lapin tunturijahti niin syksyllä kuin talvellakin, kiitos Ruskan aktiivisen kasvattajan Brunontytön-kennelin Kukkosen Mervin. Mitä enemmän ärräpäät lentelivät nuoren koiran kirmatessa nauravien riekkojen perään, sitä kovemmin roihusi sydämessä halu oppia enemmän kanakoiralla metsästyksestä ja niiden koulutuksesta. Vuonna 2005 meille muutti Ruotsista karkeakarvainen saksanseisojanarttu Enne.